Viime viikonloppuna tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun näimme Kamarikuoro Krysostomoksen kanssa edellisen kerran. Vuosi! Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä tyhjyyden tunnetta, jonka pandemian tuoma ero omasta kuorosta on jättänyt.
Tokaisin puolisolleni kerran aamiaispöydässä, että elämästä on muutenkin tullut pelkkää peruselintoimintojen ylläpitoa; nukkumista, heräämistä, syömistä, ulkoilua, urheilua, lisää syömistä... Siinä välissä muutama jakso Crownia ja ehkä erä shakkia (kyllä, Queen’s Gambit on katsottu myös ja edit huom: Nämä viimeksi mainitut eivät kuulu peruselintoimintoihin). Ja huomenna sama alusta.
Ei kaikki nyt suinkaan kehnosti ole. Varsinkin alussa ajattelin: Mikäs tässä kotoillessa, leipää leipoessa ja vaatekaappeja siivotessa? Meneehän se aika näinkin. Lisäksi tiedostan kuuluvani siihen etuoikeutettuun joukkoon, jonka ei tarvitse kipuilla taloudellisen toimeentulon takia; Saksan valtio elvyttää voimakkaasti ja kunnalliset kulttuurilaitokset, teatterit mukaan luettuna, saavat tästä osansa. Ajatukseni ovatkin hyvin usein kollegoissa, joiden tilanne ei todellakaan ole yhtä valoisa. Siitä huolimatta korona jäytää meitä jokaista omalla tavallaan, mistä Helsingin Sanomatkin tänään (4.2.2021) osuvasti kirjoitti.
Krysostomoksen kanssa tapaamme tulevana viikonloppuna jo kolmannen kerran Zoom-treenien merkeissä. Näistä konferenssisovelluksista onkin tullut kuorojen uusi normaali; jokainen laulaa mikki kiinni kotona kuoronjohtajan säestäessä ja antaessa neuvoja. Tämä on toki tyhjää parempi, mutta jättää auttamatta haikean jälkimaun. Kuorossa laulaminen on yhdessäoloa ja varsinkin itse kaipaan kommunikaation sähköistämää spontaanisuutta ja tilanteessa tapahtuvaa reagointia. Se on mielestäni kuoron johtamisen suola! Tätä kokemusta eivät tietokoneen näytölle jakaantuneet, itsekseen laulavat päät voi korvata, vaikka toisaalta noiden päiden näkeminenkin tuo lohtua tähän ankeaan aikaan.
Kuoromme jatkaa tällä konseptilla niin pitkään, kuin on tarvis. Tähtäimessämme ovat Joensuun ortodoksiset kirkkolaulupäivät toukokuun lopulla, jolloin olisi tarkoitus vähentää kantaesitysvelkaamme. Olkoon korona meille suosiollinen ja jättäköön maailman rauhaan niin, että laulu, tanssi, teatteri, festivaalit ja kaikki muu kulttuuririennot saisivat mahdollisimman pian jatkua, normaalisti.
Mikko Sidoroff